Miten innostan perheen mukaan muutokseen?

Sinä olisit valmis aloittamaan matkan kohti helpompaa ja edullisempaa arkiruokailua, mutta muu perhe vähät välittää? 

Tunnustan, että en osaa antaa vastausta tähän. Meidän lapset ovat niin pieniä, että heitä ei ole muutoksiin tarvinnut motivoida. Muistan kyllä sen ilmeen, millä mieheni minua katsoi kun ensimmäisen kerran sanoin ääneen, että nyt tämä homma muuttuu. Olen intohimoinen innostuja ja monet innostuksen puuskat kestävät vain hetken. Yleensä klo 23-00 välisen ajan. 😂 Mies katsoi minua ihmetellen ja oli jo oppinut, että pelkkä kuunteleminen usein riittää. Huomiseen mennessä tuo on jo unohtunut. 

Itse tunnen kuitenkin, milloin inspiraationi on vain haihatusta ja milloin se pakottaa toimimaan. Tämä oli se jälkimmäinen puuska. Luulen, ettei mies juurikaan huomannut muutosta ensimmäisen kuukauden aikana. Hänelle riitti kun ruokaa tarjottiin ja laitettiin evääksi. Otin siis aika 100% vetovastuun tästä. Mieheni motivoitui mukaan vasta ensimmäisen kuukauden jälkeen kun kerroin, että säästö oli ollut useita satoja euroja. Hänen kommenttinsa oli, että "mehän ollaan syöty paremmin kuin ennen". Tulokset tietenkin motivoivat. 

Voisiko joku seuraavista toimia teidän perheessänne motivaattorina? 

• Perheen yhteinen aika 
• Sunnuntaina yhdessä vietetty tunti, jolloin valmistellaan alkuviikon ruokia. Jokaiselle perheenjäsenelle jaetaan vastuu oman ikätason mukaisesti. Saattaa tuntua hassulta, mutta uskon monen lapsen ja aikuisenkin oikeasti nauttivan tästä. Me ainakin mieheni kanssa juttelemme enemmän keittiössä hääräillessä kun telkkarin ääressä. Ehkä lastenkin tulisi juteltua samalla enemmän? 
• Yhteistä aikaa myös jää enemmän arkeen, kun ruokahuolto on suunnitelmallista. Koko perhettä varmasti motivoi, kun aikaa yhteiselle tekemiselle on enemmän eikä joku häärää jatkuvasti keittiössä valmistellen seuraavaa ateriaa. 
• Yhteinen tekeminen säästyneillä rahoilla
• Suunnitelmallisuus luo varmasti säästöjä. Sopikaa, että käytätte puolet ensimmäisen kuun aikana säästyneistä rahoista perheen yhteiseen tekemiseen? Tai miksi ei joka kuukausi, mutta tämä motivoisi pahimman vastustelun yli. Kuukauden totuttelun jälkeen, uudet tavat arkiruokailussa eivät tunnu enää niin erikoisilta. Meillä summa olisi ollut ~150€. Sillä olisi saanut vaikka hotelliyön perheelle tai käynyt useamman kerran uimahallissa. 
• Haluaisivatko lapset usein hampurilaiselle ja äiti sushibuffaan? Kun syötte arkena uuden suunnitelman mukaisesti edullisempaa kotiruokaa, voitte käydä säästyneillä rahoilla vaikka ulkona syömässä! Erona tässä on se, että hamppari ei ole vain kiireessä haettu pikalounas vaan ihan suunniteltu arjen piristys. 
• Säästyneiden rahojen jakaminen
• Jos perheen lapset ovat jo isompia, toimisiko ensimmäisen kuun potin jakaminen? Koko perhe sitoutuu uuden suunnitelman noudattamiseen ja kaikki hyötyvät lopputuloksesta. Tuntuu ehkä hassulta antaa ruokakuluista säästynyttä rahaa lapsille, mutta aikaisemminhan sama raha upposi valmisruokiin ja lähipitserian kassaan?
• Isompi yhteinen päämäärä
• Ehkä ensimmäisen kuukauden ja alun jälkeen, voisi miettiä jonkin pidemmän tavoitteen mitä kohti yhdessä pyritään? Esimerkiksi jokin kalliimpi lomamatka ja konkreettinen suunnitelma, kuinka nopeasti se olisi mahdollista saavuttaa, mikäli noudatetaan yhdessä laadittua suunnitelmaa? 

Onko teillä jokin toimivaksi todettu motivointikeino? 

Toisaalta, jos vanhemmat stressaavat suunnitelmallisuuden avulla hieman vähemmän arjessa, kotona on tarjolla maukasta kotiruokaa, välillä valmistetaan itse hamppareita ja leivotaan pullaa, tarvitseeko siihen erikseen edes motivoida? 

Tässä on ensimmäisiä listoja joilla olen itse lähtenyt liikkeelle. Ensin täysin ruutupaperille, sitten visuaalinen luonteeni alkoi kaivata valmista pohjaa ja nyt haaveilen kokonaisesta kalenterista. Kotiäitinä suunnittelin suoraan omaan kalenteriini, koska menot eivät sitä jostain kumman syystä juuri täyttäneet.🤭 

❤ Miia