Törmäsin hetki sitten Hidasta elämää- perhekalenteriin, jonka kansi puhutteli minua.
Kiireisessä maailmassa ole se, jolla on aikaa kohdata toinen.
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut siitä, että ottaisin itseäni niskasta ja laatisin jotkut raamit sometukselle. Päätin vihdoin ottaa ensimmäisen askeleeni ja jatkossa, aion kohdata sunnuntaisin enemmän muita, kuin puhelimeni ruutua. Työssäni some sekä puhelin, ovat tärkeitä ja pakollisiakin työkaluja. Usein kuitenkin huomaan selaavani loputonta kuvavirtaa, jolla ei ole elämääni minkäänlaista merkitystä tai lisäarvoa. Uskon, että vähentämällä somessa viettämääni aikaa, tulen panostamaan myös enemmän seuraamani sisällön laatuun.
Rautakauppareissu ilman Pipsa Possua
Lasteni synnyttyä, olen ollut tarkka puhelimenkäytöstäni. Imettäessäni, en automaattisesti tarttunut puhelimeen, vaan halusin luoda ihania yhteisiä hetkiä pienten vauvojeni kanssa. Kiinnitin paljon huomiota siihen, ettei puhelimeni vienyt huomiotani lasten ollessa valveilla. Kaksi- ja kolmevuotiaat lapsemme eivät katso ohjelmia puhelimesta tai tabletilta, eivät autossa, kaupassa tai ylipäänsä missään. En itse siedä tylsyyttä, mutta haluaisin opettaa sitä hieman lapsilleni. Lastenohjelmia meillä katsotaan kyllä telkkarista, mutta muuten telkkari ei ole meillä päällä lasten valveilla ollessa. Välillä tunnen itseni jopa hieman erikoiseksi, koska olen näin tarkka, mutta toistaiseksi toimimme näin. Valehtelisin jos väittäisin, etteikö esimerkiksi melkein parituntisella rautakauppareissulla olisi käynyt mielessä, lykätä Pipsa Possu- pyörimään autokärryyn. Tai lentokoneessa... Esikoiseni välillä kysyy, miksei meillä ole niin hienoja puhelimia kuin Enolla, josta tulee lastenohjelmia. 🤭
Olen erittäin kiinnostunut siitä, miten jatkuva puhelimen selailu aiheuttaa eräänlaista sisäistä hälinää ja vie oikeasti aikaa siltä aidolta, ihmisten väliseltä kanssakäymiseltä. Kun perustin yritykseni ja aikaa jäi luonnollisesti vähemmän muulle somen selailulle, huomasin yhtäkkiä, että äitiyteeni kohdistuneet paineet vähenivät. Vaikka olen aina ollut maalaisjärjellä varustettu mutsi, huomasin silti, että olin ottanut paineita milloin mistäkin lapsiin liittyvistä asioista. Ihailin aina miestäni, joka ei osannut ottaa paineita lasten kengistä, jouluasuista, uusimmista kurahaalareiden ominaisuuksista tai kantoreppujen ergonomisesta suunnittelusta. Some todellakin luo paineita, myös painetta suodattaa valtavasta tietotulvasta se itselleen tarpeellisin info. Tieto oikeasti lisää tuskaa, kuten sanotaan.
Odota, ihan kohta.
Olen nyt keväästä asti toiminut päätoimisena yrittäjänä, lastemme ollessa edelleen kotihoidossa. Lastenhoitoa on palloteltu miehen ja mummun kanssa, mutta yrittäjänä sitä tekee tietenkin töitä vähän siellä ja vähän täällä. Huomasin, että sen muun päivittäisen puhelimella vietetyn ajan lisäksi, vastailin asiakkaiden viesteihin, kuvasin, luin reseptejä, etsin puhelinnumeroita, kirjoitin muistiinpanoja ja kalenterimerkintöjä jne. Kaikki tämä näyttää lasteni silmiin vain siltä, että puhelimellani on jotain heitä paljon kiinnostavampaa. Sanoin liian monta kertaa lapsilleni "odota, ihan kohta", puhelin kädessä.
Someton sunnuntai
Jatkossa pyrin siis sunnuntaisin pysymään poissa kaikista omista ja yritykseni somekanavista. Sunnuntaina olen aidosti läsnä perheelleni ja itselleni. Otan aikaa esimerkiksi seuraavan viikon meal prepille ja kun lapset nukkuvat- somen selailun sijaan, vietän laatuaikaa mieheni kanssa! Ensimmäinen someton sunnuntai on vietetty ja se tuntui aika erikoiselta. Varmistelin onnistumistani ja poistin Instagramin ja Facebookin kuvakkeet aloitusnäytöltäni. Tunnustan, että muutaman kerran painoin täysin automaattisesti sitä kohtaa näytöstä, jossa ne olivat olleet.
Minulla ei ole mitään somea vastaan, mutta uskon vahvasti siihen, että tässäkin asiassa, laatu korvaa määrän ja vapautunut aika antaa jotain niin paljon enemmän! ❤️
Mihin sinulla olisi aikaa, jos jättäisit somettelut pois päivästäsi?
❤ Miia
Kommentit
Lähetä kommentti